Joitain asioita on liikaa ja joitain liian vähän. Puntaroin jatkuvasti elämässä olevien eri osa-alueiden välillä tasapainon löytämiseksi. Säätöä. Karkeampaa ja hienompaa. Välillä kirveellä ja välillä hiekkapaperilla. Olen myös huomannut miten jokin siemen itää ja yhtäkkiä siitä kasvanut asia onkin vallannut lähes koko elämän.
Olemme eläneet viime viikot voimakasta vastakohtaisuuksien aikaa energeettisesti. Auringon ja kuun pimennykset ovat nostaneet minulla asioita esille. On ollut tilaisuus tarkastella ikäänkuin valonheittimen kirkkaassa valokeilassa joitakin elämän osa-alueita. Ympärilläni on ollut myös ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään asioita, joille olen yrittänyt kääntää selkääni. Aivan konkreettisestikin selkääni on kierretty ja väännetty aivan äärirajoille asti. Ilman kipua ja tuskaa en suostu aina näkemään asioita totuudellisesti. Tai en huomaa asioita nenäni edessä ennenkuin kompastun niihin.
Toisena pääsiäispäivänä minulla oli täysin vapaa päivä pitkästä aikaa. Taisipa olla ensimmäisiä tämän vuoden puolella. Kuljin metsässä, olin yksin ajatusteni kanssa, saunoin, söin, nukuin päiväunet ja sain vastaanottaa kokovartalohieronnan. Päivän kruunasi pitkä totuudellinen puhelinkeskustelu ystävän kanssa. Tänä aamuna ajatus on lentänyt vapaana ja kirkkaana. Korkealta olen nähnyt elämässäni olevat helmet. Helmet, joita haluan vaalia ja punoa lisää elämäni nauhaan <3
Jooga, vapauttava liike musiikin kanssa, kirjoittaminen, hitaat aamut, terveellinen ruoka, keskustelut ja yhdessätekeminen, liikkuminen luonnossa, lepo, yksinolo. Ne ovat elämäni peruspilarit, joiden avulla säilytän tasapainon elämässäni. Mitään niistä ei yksittäisenä saa olla liikaa tai mikään ei saa puuttua liian kauaa. Olen jälleen kerran elämässäni kohdassa, jossa olen tienhaarassa. Tai tienhaarassa, jonka huomaan, koska siinä on niin selkeät suuntaviitat. Olen tehnyt isoja päätöksiä myös ymmärtämättä olevani elämääni suuresti vaikuttavassa tienristeyksessä. Mutta nyt tiedän olevani. Olen pysähtynyt tähän risteykseen ja yritän tähyillä mitä eri suunnissa pilkottaa. Yritän nähdä mutkankin taakse. Mutta elämä hymyilee salaperäisesti ja kieltäytyy näyttämästä minulle asioita. Elämä kysyy vain uudelleen ja uudelleen: Mitä haluat? Uskallatko? Haluatko oikeasti?
Uskallan. Haluan. Otan askeleen valitsemallani polulla. Otan askeleen polullani tietäen, että uusia tienristeyksiä ja valintoja tulee koko ajan. Tärkeintä on kulkea eteenpäin omaa tahtiani askel kerrallaan. Heilutellen tasapainon vaakaa etsien tasapainon tilaa. Hyvää matkaa minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti