keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mitä olen löytänyt?

Aikaa on vierähtänyt seuloessani elämän pohjamutia. Nyt olen ollut viikon Espanjassa ja antanut ruopatun mudan laskeutua ja odottanut mitä löytyy näkymän kirkastuessa.


Mitä löytyi? 


Rakkaus. Huomasin rakastuneeni. Vihdoinkin! Tätä olen odottanut ja toivonut, ehkä elänytkin sitä etsien. Onhan rakkaus  suurin ja vahvin voima maailmankaikkeudessa. Olen tuntenut elämäni aikana paljon puutetta suhteessa rakkauteen. Luullut löytäväni, puristanut löydökseni tiukasti nyrkkiini ja takertunut siihen kuin hukkuva. Mutta kerta toisensa jälkeen olen saanut huomata, että nyrkkini on hetken kuluttua tyhjä. Mihin rakkaus hävisi?


Ei rakkaus ole löydettävissä eikä se häviä mihinkään. Rakkaus on. On aina ollut. Tulee aina olemaan. Minä itse olen ollut se, joka on ollut hukassa. Minä olen ollut se, joka on ollut puristetussa nyrkissäni.

Puristanut itse itseni tyhjäksi, puristanut niin, että henki on lähtenyt. Elämä kaikonnut ja ilo hävinnyt.

Kuinka helppoa on ollutkaan löytää ulkopuoleltaan syyllinen rakkaudettomuuteen. Osoittaa sormella milloin sitä, milloin tuota, syyttäen, että on sinun syysi, etten koe olevani rakastettu.


Kuinka monta kertaa on toistettava samoja kaavoja, ajettava samoja raiteita, ennen kuin ymmärtää?

Minä sain toistaa lukemattomia kertoja....vain Luoja tietää montako kertaa olen toistanut samaa asiaa ymmärtämättä. Mutta onneksi päivä alkaa sarastamaan ja valonsäde valaisemaan. Ensin on nähtävä, vasta sitten voi ymmärtää. Ymmärrys tuo mukanaan muutoksen.


Mikä on muuttunut?


Enää en etsi epätoivoisesti rakkautta itseni ulkopuolelta. Ymmärrän, että rakkaus on minussa itsessäni ja heijastuu sieltä elämääni. Olen rakastunut Itseeni <3


Mitä se tarkoittaa ja miten se näyttäytyy elämässäni?


Koska löytö on vielä näin tuore, en osaa tuohon vastata kovinkaan hyvin. Yksi iso muutos on puutteen tunteen poistuminen. En ole enää riippuvainen ulkoapäin tulevasta vaan minulla on rauha itseni kanssa. Ja jos en ole rauhan tilassa, tiedän aina missä on "syyllinen". Minun oli tehtävä paljon ja isosti ennen kuin näin sen mikä on ollut koko ajan. Ego leikkii kanssamme. Se tarjoaa meille monenlaista kivaa puuhaa uskotellen elämän tapahtuvan jossakin muualla. Tai se uskottelee meille mitä meidän on omistettava, tehtävä, miltä näytettävä jne. ollaksemme rakkauden arvoisia. Mutta tuo kaikki ulkoinen voidaan ottaa meiltä silmänräpäyksessä pois! Mitä jää jäljelle? Mitä sinun elämääsi jää jäljelle jos kaikki ulkoinen on pois? Työ, koti, läheiset? Itse olen tällä hetkellä ulkoisesti hyvinkin yksin. Normiyhteiskunnan näkökulmasta ilman työtä. Väliaikainen vuokra-asunto majapaikkana vieraassa maassa. Yksin. Rakkaat tyttäreni, sisarukseni, sukulaiseni, ystäväni fyysisesti kaukana. Kaikesta tästä ulkoisesta huolimatta tunnen elämässäni olevan rakkautta ensimmäisen kerran aidosti ja katoamattomasti, koska nyt osaan rakastaa itseäni.