Minun lähipiirissäni on useita ihmisiä, joita voisi kuvailla erityisherkiksi persooniksi. Erityisherkät ovat empaattisia ja emotionaalisia. He vaistoavat vivahteita, Ärsykkeet väsyttävät heitä. He ovat syvällisiä, pohtivia, intuitiivisia ja yhdistävät asioita toisiinsa helposti.
Itsessänikin on varmasti näitä piirteitä paljon.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa minun arjessani?
Saan läheisteni kanssa kokea tunteita laidasta laitaan. Tunnetiloissa saattaa tapahtua nopeita muutoksia. Joskus pieneltä tuntuvaan asiaan saattaa tulla voimakas reaktio yllättäin. Se on myös ylitsevuotavaa rakkautta. Lapsenomaisuutta. Aitoutta. Spontaanisuutta. Arvaamattomuutta. Lukkoja ja paniikkihäiriöitä. Panssarin taakse suojautumista. Kyyneleitä ja hampaiden puremista. Elämää. ELÄMÄÄ!
Aiemmin kun en ole näitä asioita tunnistanut enkä varsinkaan ymmärtänyt erityisherkän kykyä tulkita hyvinkin pieniä reaktioita ja vaistota toisen tunnetiloja ja ajatuksia, joskus jopa niiden kokijaa paremmin ja nopeammin, olen saattanut olla hyvinkin väkivaltainen. Olen samaistunut erityisherkän tunnetiloihin, lähtenyt ns. laukoille itsekin, heittänyt vain lisää löylyä. Olen myös lähtenyt selittelemään ja paikkailemaan, jopa teeskentelemään. Jos mennään tarpeeksi kauas menneisyyteen mykkäkoulut ja ovenpaiskimisetkaan eivät ole olleet harvinaisia reaktioita minulta.
Tänä päivänä voin sanoa, että olen oppinut paljon, mutta vielä on matkaa jäljellä.
Pyrin olemaan läsnä, mutta en samaistu toisen tunteeseen. Yritän tunnistaa mikä on toisen tunnetila, ja mikä on omani. En lähde muuttamaan toisen tunnetilaa, vaan hyväksyn sen. aitona ja totena. Pyrin löytämään tarpeen, minkä täyttämistä tuo tunne pyytää. Rutiineista huolehtiminen on myös tärkeää, mutta haastavaa, koska kyse on aikuisista ihmisistä. Mutta usein ruokailu ja lepo saavat ihmeitä aikaan. Joskus on saatava rauhaa ja omaa tilaa, toisella kertaa taas virikkeitä ja aktiviteetteja.
Tärkeää on säilyttää puheyhteys ja kaivaa itsestä esille rohkeus puhumiseen. Rohkeus nostaa ne kipeätkin asiat esille ja jakaa ne toisen kanssa. Olemalla rehellinen ja aito omien tunteidensa ilmaisussa, auttaa erityisherkkääkin, koska hän joka tapauksessa vaistoaa ne.
Vaikeinta minulle on ilmaista ristiriitatilanteessa omat kielteiset tunteeni. Eli olla uskollinen itselleen ja kunnioittaa omia tunteitani. Välillä pyrin suojelemaan näitä erityisherkkiä ihmisiä jättämällä omat tunteeni huomioimatta, jotta en aiheuttaisi lisää tunnekuohua. Mutta se vie asioita usein vain huonompaan suuntaan. Minun on opittava kunnioittamaan sekä omia että läheisteni tunteita. Onneksi olen oppivainen tyyppi, kun vain koen asian tärkeäksi. Ja tämän koen <3
Kiperät tilanteet, syvään päähän sukeltamiset ja itsensä avaaminen aovat antaneet minulle vastalahjaksi hienoja läsnäolon kokemuksia. Kokemuksia siitä, että olen onnistunut kuuntelemaan ja näkemään toisen tarpeen. Ja samanaikaisesti tullut kuulluksi ja nähdyksi oman tarpeeni kanssa. Elämä on <3