Uusia alkuja

Vuosi 2015. Mitä edessä? Tuttu pohdinta aina vuoden vaihtuessa. Tuttua pohdintaa on myös vilkaista taaksejäänyt vuosi ja katsoa miten tavoitteet täyttyivät.

Tammikuun 2014 alussa elämässäni oli monta suurta kysymysmerkkiä. Paljon odotusta. Paljon optimismia. Paljon suunnitelmia. Paljon aloituksia. Tyhjyyttä ja tilaa. Poisraivattuja asioita. Jotkin kysymysmerkit avautuivat ja ratkesivat. Asuminen. Uusi koti. Yksi aloitettu koulutus. Kaksi valmistumiseen päättynyttä koulutusta. Paljon uusia ihmisiä. Suunnitelmia. Tankkaamo, joka antoi paljon viime vuonna. Antoi oppia, kokemusta, ihmisiä. Opetti aloittamaan aina vain uudelleen. Opetti uskomaan unelmaansa. Opetti sitkeyttä ja sinnikkyyttä. Antoi huiman kokemuksen yhdessätekemisen ilosta. Eteenpäinmenon riemusta. Vuoristorata, jossa oli äkkijyrkkiä nousuja ja laskuja, tiukkoja mutkia, vauhtia, kyyneleitä ja naurua. Eikä sen matkan päätepistettä ole vielä määritelty.

Jossakin kohdassa pimeintä kaamosta sisälläni alkoi nousta kuohua, sappea, väsymystä jopa epätoivoa. Olin ladannut niin paljon odotuksia vuoteen 2014 ja vuosi alkoi olla loppumassa ja korin pohjalle kertyneen saaliin konkretia näkyvissä. Itketti ja väsytti. Joulun ajan vietin tyttäreni ja siskoni perheen kanssa 5 tähden täysihoidossa nauttien joka solullani olemisen keveydestä, helppoudesta ja tutusta turvan tunteesta. Sydän lämpöisenä ajelimme tyttäreni kanssa satoja kilometrejä pitkin ja poikin Lounais-Suomea. Jouluaaton hartaus kotikirkossa, vanhempien haudalla käynti, keskustelut läsnäolosta, toiveista ja unelmista tyttäreni kanssa. Tunne paluusta takaisin lähtöpisteeseen. Ne kaikki riisuivat ja koskettivat minua.

Kun tulin kotiin takaisin, tunsin itseni aivan tyhjäksi. Saavutukset olivat karisseet jonnekin ja myös tulevaisuuden mahdollisuudet tuntuivat häviävän jonnekin yhä kauemmaksi.
Itseeni väsyneenä riivin aarrekartat ja unelmakirjoitukset alas seiniltä ja nostin kädet pystyyn huutaen maailmankaikkeuteen: En voi tietää mikä on minun parhaakseni! En voi tietää mitä haluan! En jaksa enää mestaroida omaa elämääni! Tapahtukoon Sinun tahtosi!

Joka kerta, kun mieleeni nousee halu suunnitella, sanon sisälläni "Tapahtukoon Sinun tahtosi."

Ja, todellakin! Moni asia on jo nyt muuttunut....ja kuinka helppo onkaan elää tässä hetkessä poimien ne kypsät hedelmät, jotka eteeni tuodaan.

Uskalla sinäkin luottaa siihen, että elämä kantaa ❤️