keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Unelmamatka

Hymy nousi huulille lukiessani edellisen kirjoitukseni. Rähmälleen kaatuminen, ylösnouseminen, polvien ja nenän pyyhkiminen ja matkan jatkuminen...Juuri nyt tuntuu, että eilinen myrskytuuli antoi sellaiset siivet, että satasen aidat meni kuin sileällä ois juossu!

Kun jaksaa uskoa unelmaansa, kun näkee sydämensä silmin jotain uutta ja tekee asioita halusta auttaa toisia eli viime kädessä itseään, saa aina välillä elää myös hetkiä, jolloin matka taittuu keveästi, kuin siivillä. Eilen oli sellainen päivä. Tai oikeastaan näitä päiviä on ollut monta viime aikoina. No okei, uskallan sanoa ääneen: Elän parasta aikaa elämässäni juuri nyt! Tunnen sydämessäni iloisen sykkeen, onnellisen hyrinän....Unelmani elää ja voimistuu. Se ottaa askeleitaan kohti toteutumistaan. Ihme juttu tämäkin. Miksi on niin vaikeaa ja pelottavaa iloita elämästä? Tunnustaa, että on onnellinen? Onko minun iloni ja onneni pois sinun tai kenenkään muun ilosta ja onnesta? No, ei taatusti ole.

Viime vuoden marraskuu, sateinen Lontoo. Sydän täynnä rakkautta, uskoa ja toivoa. Rakkautta elämää kohtaan. Uskoa omiin mahdollisuuksiin tehdä elämästään hyvä. Toivo paremmasta maailmasta. Tiesin pystyväni parempaan kun vain uskallan. Olin selittänyt itselleni varovaisuuttani elämässä historiallani. Muistot loppuunpalamisesta, voimien ehtymisestä olivat tehneet minusta varovaisen. Eli pelokkaan. Menneisyyden kokemukset heijastivat odotuksen tulevaisuudesta pelon viittaan puettuna.

Kirjasin ylös tuolloin marraskuun 2013 alkupäivinä Unelmani paikasta, joka kokoaa ihmisiä yhteen.
Voi miten tuo ajatus sai elämän virtaamaan, tuntui kuin käsijarru olisi vihdoin päästetty vapaaksi.
Tuosta hetkestä tähän päivään olen tehnyt matkaa. Aina en ole nähnyt mutkan taakse, välillä on pitänyt pysähtyä keräämään voimia. Mutta matka on jatkunut. Perillä en ole vieläkään, mutta yksi iso asia on tapahtunut!

En tee enää matkaani yksin!

Olen saanut rinnalleni toisia samanhenkisiä kulkijoita. Kun jaamme saman unelman ja kuljemme yhtä matkaa kohti samaa päämäärään, matkan teko on mukavampaa, kevyempää ja helpompaa. Unelman yksivuotispäivän aikoihin julkaisimme sivut, joilla kerromme unelmastamme jo ihan konkreettisin sanankääntein ja keräämme lisää kanssakulkijoita. Heitä on löytynyt jo useita ja kutsu kiirii eteenpäin tavoittaen yhä uusia ihmisiä. Kiitos Sinulle, että olet olemassa! Kiitos, että olet jakamassa matkaani!

Tästä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Yhteistyössä on voimaa! Liity mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti