Loppuja.
Irtipäästämisiä.
Myrskyjä.
Odotusta, hiljaisuutta, toivoa, ymmärrystä, rauhaa.
Jos en päästä irti
kädestäsi,
sydämestäsi,
sielustasi,
en voi kurkottaa takaisin.
Kokea kotiinpaluuta.
Jokin muisto. Jokin pysyvä jälki.
Minussa. Sinussa. Meissä.
On. Nyt.
On. Aina.
Rakkauden kosketuksen jälki.
Poispyyhkiytymätön.
Ikuinen.
Sanaton.
***
Tyttäreni on pakkaamassa rinkkaansa, jättämässä hyvästejään, purjehtimassa uusi tuuli purjeissaan.
Äidin ylpeys. Äidin haikeus. Ikävä ja suru, ilo ja riemu. Tieto, että side välillämme on ikuinen, katkeamaton, riippumaton etäisyyksistä.
Niin monesti olen ollut itse Lähtijä. Koskaan en ole palannut samanlaisena, vaan montaa kokemusta rikkaampana. Elämäni lähdöt. Aina matkatavaroissa on ollut innostusta ja iloa, mutta myös haikeutta ja pelkoa. Lähteminen on minulle helpompaa kuin jääminen. Irrottautuminen on helpompaa kuin irtipäästäminen.
Helppoa vai vaikeaa, sitä ei Elämä kysele vaan jatkaa matkaansa...
Lähtö jättää jälkensä. Äitini Elämän lähdöt eivät olleet omasta aloitteesta tehtyjä. Sota saneli, sota ajoi pienen haavoittuvan kulkijan isolle matkalle kohti tuntematonta. Tuo matka jätti lähtemättömät jälkensä, joiden heikko kaiku kuuluu vielä tyttärienikin askelissa.
Lähtö tarjoaa paljon mahdollisuuksia, sekä matkalle lähtijälle että kotiinpaluuta odottamaan jäävälle. Mahdollisuuden lähentyä, löytää kaukaa sen mitä ei lähellä näe. Nähdä metsä puilta. Ymmärtää juurensa.
Levittää oksansa täyteen laajuuteensa ja kasvaa...KASVAA!
Kasvunmahdollisuus on sekä uuteen paikkaan juurtuvalle että entiseen jäävälle. Molemmilla on tilaa kasvaa kohti omaa täydellisyyttään. Kasvaessaan löytää uusia ihmisiä, ilmiöitä ja asioita ympäriltään. Otan vastaan tämän mahdollisuuden kiitollisena ja jään odottamaan mitä kauas kurottavat oksani tavoittavat. Ja niin uskon ja tiedän myös tyttärieni tekevän <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti