Yhdessä olemme enemmän

Eilen olin kuuntelemassa innostavia alustuksia kasvuyrittäjille. Olin ilahtanut siitä, miten lähes jokainen puheenvuoron käyttänyt toi esille ihmiset yrityksen tärkeimpänä voimavarana, innostuksen ja sitkeyden eteenpäin vievinä tekijöinä, läsnäolon ja oman itsensä kehittämisen tärkeyden. Sanat olivat mannaa sielulleni ja sydämelleni, sillä onhan oma intohimoni juuri näissä asioissa! Mutta vielä näiden ylitse nousi uusi ajatus, ehkä vielä heikkona, mutta minulle selvästi aistittavissa: YHDESSÄ TEKEMINEN.

Tilaisuuden jälkeen kokoonnuin rakkaiden tyttärieni kanssa saman pöydän ääreen. Toisen tyttären edessä oleva "menolippu ja vuoden viisumi takataskussa" -matka toiselle puolelle maapalloa tiivisti meidän olemistamme hetkessä, koska emme voi tietää milloin seuraavan kerran voimme kokoontua yhteen näin konkreettisella tavalla. Illalla vetämässäni ryhmämeditaatiossa jokainen mukanaolija sai jälleen huomata miten ryhmä antaa voimaa ja syvyyttä jokaisen omaan kokemukseen ja harjoitukseen. Jokaisessa päivän kohtaamisessa minulle näytettiin yhteen kokoontumisen halua, tarvetta ja voimaa!

Ihminen on laumaeläin. Kautta aikojen olemme etsineet laumasta suojaa, turvaa, synergiaa. Tätä tarvetta on täytetty monin eri tavoin eri kulttuureissa eri aikoina. Jos peruutamme oikein kauas taaksepäin, on löydettävissä todisteita matriarkaalisista kulttuureista, jotka perustuivat naiseen, äitiyteen ja lajin jatkumiseen. Noissa kulttuureissa ei edes tunnettu sanaa isä. Lapsi ei ollut sidoksissa siittäjäänsä vaan synnyttäjäänsä. Vuosituhansien saatossa olemme tulleet vahvasti miesvaltaiseen ajattelutapaan sukusiteiden muodostajana. Mutta useimmiten nainen, äiti, on ollut se ihmiset yhteenkokoava voima. Naisenergian ilmentymiseen liittyy vahvasti yhdessä tekeminen, samasta padasta syöminen, saman nuotion ääreen kokoontuminen, voimavarojen yhdistäminen kaikkien hyödyksi. En ota kantaa siitä kumpi on parempi tai huonompi, haluan vain tuoda esille feminiinisen ja maskuliinisen voiman eroavaisuuden. Muistutan myös, että meissä jokaisessa on yksilötasolla nuo kaksi vastakkaista voimaa. Kaksi erilaista voimaa, joiden välinen tasapaino on tavoitteemme saadaksemme elämäämme tasapainon.

Olen jo lapsuudessani saanut vahvan mallin yhdessä tekemiseen. Näin sadonkorjuuaikana kokoonnuttiin milloin omalle, milloin naapurin perunamaalle yhteiseen ponnistukseen sadon korjaamiseksi. Marja- ja sienimetsään lähdettiin perheen ja suvun voimin. Maatalouskoneet hankittiin pienviljelijäseuralle yhdessä ja ne olivat kaikkien jäsenien käytössä. Maatilan tuotteet markkinoitiin osuuskuntien kautta. Vähitellen matkalla kohti vuosituhannen viimeisiä vuosikymmeniä yksilöllisyyttä alettiin korostaa. Perheet pienenivät, kilpailtiin niin töissä kuin vapaa-ajalla toisia vastaan oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Ikäänkuin kaikki resurssit olisivat olleet rajallisia ja jokaisen oli kahmittava niitä mahdollisimman paljon itselleen, omaan taskuunsa. 

Aloimme rakentaa ympärillemme yksilöä korostavia muureja. Samalla eristimme itseämme yksinäisyyden vankilaan. Miten peilautuu tähän viime vuosien suositut ohjelmaformaatit, joissa kerätään yhteen joukko, josta aletaan äänestämään pois osanottajia? Niiden vastapainoksi on noussut huimaan suosioon Vain elämää -ohjelma, joka perustuu yhdessä tekemiseen, jakamiseen eikä nolaamiseen tai kilpailemiseen. 

Aika on muuttumassa! Onneksi!

Oma innostukseni ja panostukseni nyt ja tulevaisuudessa suuntautuu yhdessä tekemiseen. Haluan tarjota niin yrittäjille, kuluttajille, jokaiselle ihmiselle ikään, sukupuoleen, yhteiskunnallisen asemaan katsomatta mahdollisuuden tuntea kuuluvansa yhteisöön. Voit tehdä työtäsi, viettää vapaa-aikaasi, huolehtia omasta ja toisten hyvinvoinnista yhdessä omien laumanjäseniesi kanssa. Mielelläni liittäisin tähän myös asumisen...saa nähdä...

Pysy kuulolla ja ennen kaikkea, liity mukaan ❤️