Olen seuraillut kanssakulkijoita ja ottanut onkeeni heidän kokemuksistaan ja jakanut omiani. Jokaisen tie on täysin ainutlaatuinen omine mutkineen ja kuoppineen, mutta joitakin yhdistäviä tekijöitä olen löytänyt. Yksi asia on viime aikoina askarruttanut minua muita enemmän: "henkisen" elämäntavan yhdistäminen "arkeen".
Olen itse oppinut asioita vastakohtaisuuksien kautta. Välillä on liukusäädin iloisesti napsahtanut reunasta toiseen melko rajustikin. Olen oppinut, että minun on katsottava asian molemmat ääripäät ennenkuin voin tietää missä se kuuluisa kultainen keskitie on. Tässä elämän miksauspöydässä näitä liukusäätimiä tuntuu riittävän....
Mutta tärkein opetus on, että mikään ei ole pysyvää! Vaikka tällä hetkellä olen sinut jonkin asian kanssa, eläen täysin tässä hetkessä ilmentäen täydellisesti Itseäni, niin se ei ole pysyvä olotila. Minun on koko ajan työskenneltävä asioiden eteen. Jokaisena hetkenä teen valintoja uudelleen ja uudelleen...ja yhtäkkiä saatan huomata olevani täysin poissa tasapainosta...ja eikun uudelleen säätöpöydän ääreen :)
Saan siis tehdä henkisiä harjoituksia päivittäin pysyäkseni keskipisteessäni. Toinen tähän oleellisesti liittyvä asia on se, että mikään asia mitä en ole saanut tuoduksi elämääni, sen arkisimpiinkin hetkiin, ei ole olemassa elämässäni. On paljon, jos olen saanut luotua ajatuksia oikeaan suuntaan, mutta totuus on läsnä vasta kun tekoni ovat linjassa ajatusteni kanssa.
Jokainen ajatus, jokainen teko, jokainen hetki.
No, onneksi välillä tapahtuva harhailu annetaan anteeksi eikä iso laiva ihan hetkessä muuta kurssiaan.
Mutta jos olet vaikka kuukauden ajan lähes täysin irti normaaleista päivärutiineistasi, huomaat selvästi muutoksen tapahtuneen. Jos olet jättänyt itsellesi haitallisia arkirutiineja pois HYVÄ! Muutoksesi on positiivinen. Mutta olen joutunut senkin tosiasian kohtaamaan, että päivittäisen jooga-meditaatiohetken muuttuminen epäsäännölliseksi vähitellen painaa sitä yhä syvemmälle unohduksiin ja tuohon tyhjiöön alkaa kerääntyä kaiken moista ei-niin-hyvää sälää...
Eli onpa päivittäinen itsesi rentouttamiseen, oleelliseen keskittämiseen, hiljentymiseen liittyvä harjoituksesi mikä tahansa, pidä kiinni sen säännöllisyydestä. Yksi kerta on poikkeus, toinen kerta hairahdus ja jo kolmas kerta unohdus, joka alkaa muuttamaan suuntaa. Tauon jälkeen joudut myös tekemään enemmän töitä. -Ensin työskentelet sen eteen, että pääset takaisin joskus saavuttamallesi tasolle ja vasta sen jälkeen alkaa uusi kehittyminen.
Mietipä pientä lasta. Hänen opetellessaan kävelemään tai puhumaan toistoja tulee valtava määrä koko ajan. Ja kehitys on yhtä huimaa! Mutta jos kävelemään opetteleva lapsi satuttaa pahasti jalkansa ja joutuu keskeyttämään harjoituksensa, ei mene pitkää aikaa kun kävelytaito ruostuu, unohtuu ja on opeteltava uudestaan.
Itselläni on ollut melko selkeä päämäärä jo pidempään. Tänä keväänä olin tilanteessa, jossa moni unelmani oli lähellä täyttymistä, mutta en päässyt aivan maaliin asti. Takapakki teki sen, että päivärutiinit muuttuivat, päivittäisiä harjoituksia jäi pois arjestani ja aktiivisuuteni suuntautui eri tavalla. Huomasin, että oli vaikea hallita mieltä ja olla samaistumatta tunteisiin. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes pysähdyin, hiljennyin ja irtaannuin arjestani. Minulla oli tilaa kysyä itseltäni mitä oikein olen tekemässä ja mitä haluan. Katsoin taakseni ja eteeni enkä ollut tyytyväinen. Etsin syitä ja seurauksia, mitä oli tapahtunut. Olin jättänyt pois päivittäisiä harjoituksia, ollut huolettomampi ruuan ja juoman suhteen, antanut mielihalujeni ohjata. Tajusin samalla kuinka arvokkaita nuo jo tutuiksi muodostuneet rutiinit olivat olleet. Ehkäpä juuri se tuttuus ja tottuminen oli sumentanut minulta arvostuksen niitä kohtaan.
Onni on muutoksessa! Voin tässäkin hetkessä valita uudelleen, tehdä korjauksia, painottaa eri tavalla. Nyt tiedän kuinka suuri merkitys harjoituksillani on ollut ja teen niitä taas uudella innolla, tuoreena ja raikkaana.
Matka jatkuu <3
Jokainen ajatus, jokainen teko, jokainen hetki.
No, onneksi välillä tapahtuva harhailu annetaan anteeksi eikä iso laiva ihan hetkessä muuta kurssiaan.
Mutta jos olet vaikka kuukauden ajan lähes täysin irti normaaleista päivärutiineistasi, huomaat selvästi muutoksen tapahtuneen. Jos olet jättänyt itsellesi haitallisia arkirutiineja pois HYVÄ! Muutoksesi on positiivinen. Mutta olen joutunut senkin tosiasian kohtaamaan, että päivittäisen jooga-meditaatiohetken muuttuminen epäsäännölliseksi vähitellen painaa sitä yhä syvemmälle unohduksiin ja tuohon tyhjiöön alkaa kerääntyä kaiken moista ei-niin-hyvää sälää...
Eli onpa päivittäinen itsesi rentouttamiseen, oleelliseen keskittämiseen, hiljentymiseen liittyvä harjoituksesi mikä tahansa, pidä kiinni sen säännöllisyydestä. Yksi kerta on poikkeus, toinen kerta hairahdus ja jo kolmas kerta unohdus, joka alkaa muuttamaan suuntaa. Tauon jälkeen joudut myös tekemään enemmän töitä. -Ensin työskentelet sen eteen, että pääset takaisin joskus saavuttamallesi tasolle ja vasta sen jälkeen alkaa uusi kehittyminen.
Mietipä pientä lasta. Hänen opetellessaan kävelemään tai puhumaan toistoja tulee valtava määrä koko ajan. Ja kehitys on yhtä huimaa! Mutta jos kävelemään opetteleva lapsi satuttaa pahasti jalkansa ja joutuu keskeyttämään harjoituksensa, ei mene pitkää aikaa kun kävelytaito ruostuu, unohtuu ja on opeteltava uudestaan.
Itselläni on ollut melko selkeä päämäärä jo pidempään. Tänä keväänä olin tilanteessa, jossa moni unelmani oli lähellä täyttymistä, mutta en päässyt aivan maaliin asti. Takapakki teki sen, että päivärutiinit muuttuivat, päivittäisiä harjoituksia jäi pois arjestani ja aktiivisuuteni suuntautui eri tavalla. Huomasin, että oli vaikea hallita mieltä ja olla samaistumatta tunteisiin. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes pysähdyin, hiljennyin ja irtaannuin arjestani. Minulla oli tilaa kysyä itseltäni mitä oikein olen tekemässä ja mitä haluan. Katsoin taakseni ja eteeni enkä ollut tyytyväinen. Etsin syitä ja seurauksia, mitä oli tapahtunut. Olin jättänyt pois päivittäisiä harjoituksia, ollut huolettomampi ruuan ja juoman suhteen, antanut mielihalujeni ohjata. Tajusin samalla kuinka arvokkaita nuo jo tutuiksi muodostuneet rutiinit olivat olleet. Ehkäpä juuri se tuttuus ja tottuminen oli sumentanut minulta arvostuksen niitä kohtaan.
Onni on muutoksessa! Voin tässäkin hetkessä valita uudelleen, tehdä korjauksia, painottaa eri tavalla. Nyt tiedän kuinka suuri merkitys harjoituksillani on ollut ja teen niitä taas uudella innolla, tuoreena ja raikkaana.
Matka jatkuu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti