perjantai 18. heinäkuuta 2014

Valinnan paikka

Saamme joka hetki tehdä valintoja. Joudumme joka hetki tekemään valintoja. Tiedostammeko tekevämme valintoja?

Tietoisuus valintahetken käsilläolosta voi nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Jos valitsen tämän, joudunko hylkäämään tuon? Kumpikaan valittavista ei innosta, onko pakko valita jompi kumpi? Aina olen tehnyt ja valinnut tämän vaihtoehdon, enkä sitä tule muuttamaan. Jo pelkkä ajatus muutoksesta ahdistaa. Toinen taas valitsee muutokseen johtavan valinnan vain siksi, että haluaa muutosta, suunnalla ei ole väliä, tärkeintä on liike.

En voi syödä kakkua ja säilyttää sitä. Valinnat ovat joka hetkessä. Meidän on hyvä tarkastella valinnan motiiveja. Ohjaako valintaamme ego, pelko, sydän vai rakkaus? Ego on hyvin ovela ja muuntautumiskykyinen vastustaja. Se saa naamioitua pelon rakkauden viittaan. 

Päättäessäni muuttaa elämäni suuntaa tammikuussa 2013 olin monien isojen ja pienten valintojen edessä. Ainoa ajatus, jonka osasin laittaa kiintopisteeksi, oli saada elämääni lisää rakkautta. Ilman tuota tavoitetta olisin eksynyt valintojen viidakkoon ja todennäköisesti pyörinyt ja epäröinyt päätösteni edessä. Helppoja päätökset eivät silti olleet, mutta pystyin kuitenkin käyttämään jotakin kiintopistettä ja säilyttämään suunnan navigoidessani päivästä ja valinnasta toiseen.

Olen myös tarkastellut omaa historiaani ja tekemiäni valintoja. Joskus olen ollut tietoinen isosta valinnasta, jota olen ollut tekemässä, mutta yhtälailla löysin myös kohtia, jotka olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt käänteentekeviksi. Millä perusteella olen tuossa kohdassa valinnan tehnyt? Intuitiivisesti tai pelokkaasti. Eli jokin asia on voimakkaasti vetänyt puoleensa tai työntänyt vastakkaiseen suuntaan.

Lapsesta on helppo havaita valintojen tekemisen vaikeus. Haluanko tänä aamuna pukea ylleni mekon vai housut? Punaisen vai keltaisen mekon? Kukallisen vai yksivärisen? Moni vanhempi on oppinut kantapään kautta rajoittamaan valintojen määrää, jotta tilanne on pysynyt hallinnassa. Valintojen runsaus ja vaikeus ei helpotu kasvaessamme. Valittavien asioiden mittakaava muuttuu, mutta temperamenttimme ja reagointitapamme valintojen edessä säilyy.

Meidän on tiedettävä vaihtoehdot ennenkuin valitsemme. Mutta tiedämmekö? Itse ainakin olen valinnut tietäen vain toisen vaihtoehdon, ymmärtämättä mikä on se liukusäätimen toinen ääripää. Eipä ole ollut kovin tietoinen valinta. Olen jopa valinnut nuorena opiskeluideni suuntautumisvaihtoehdon melko kevyesti; yhtä en halunnut, toisesta en tiennyt mitä se piti sisällään, joten otin sen kolmannen vaihtoehdon, joka tuntui tutummalta...no, onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti mennyt pieleen :)

Minulle on ollut aina helppoa sopeutua ympäristöön ja muihin ihmisiin. Se on on vaikuttanut myös valintoihini. Olen tehnyt niitä sen hetkisen ympäristön mukaisesti, sopeuttaakseni itseäni muihin. Tunnen myös kapinallisia ihmisiä, jotka valitsevat juuri päinvastoin kuin muu ympäristö. Ympäristö on ikäänkuin valinnut meidän puolestamme. Valinnan peruste on ollut miellyttää toisia tai sitten erottua yksilönä massasta. Kyseessä on mielestäni paremminkin tapa reagoida muihin kuin tietoisen valinnan tekeminen.

Nyt tehty valinta kantaa tämän hetken. Toki valinnan vaikutukset muokkaavat tulevaa hetkeä, mutta jokaisessa hetkessä voimme, saamme ja joudumme tekemään uuden valinnan. Jos valitsemme aikaisemmasta hyvin poikkeavalla tavalla, joudumme korjaamaan kurssia jatkovalinnoilla hyvin tiuhaan. Pinttynyt ajatusmalli haluaa viedä mukanaan, viedä askeleet vanhalle tutulle uralle. Aivojemme fyysinen rakenne mukautuu uuteen tapaan, mutta se vaatii toistoja ja aikaa. Aivan kuin uuden polun tekeminen; on kuljettava samoja jälkiä aika monta kertaa ennenkuin polku alkaa hahmottua. Vanhojen valintojen synnyttämä vahva polku on pitkään nähtävissä ja varsinkin stressitilanteissa helposti lipsahdamme kulkemaan tuttua reittiä. Näin tapahtuu, mutta uudella valinnalla voimme jälleen palauttaa itsemme takaisin haluamaamme suuntaan.

Ihmiselämän haaste on löytää itselleen sopivimmat valinnat. Valinnat, jotka tekee itseään ja muita rakastaen ja kunnioittaen. Kumpi sinulle on vaikeampaa? Onko sinun helpompi tehdä valintoja, joita ympärilläsi olevat ihmiset ovat itse tehneet ja odottavat sinunkin tekevän? Vai rakastatko itseäsi? Itsensä rakastaminen on eri asia kuin itserakkaus. Itseäsi rakastaen teet juuri itseäsi kunnioittavat valinnat riippumatta ympäristösi odotuksista, totutuista tavoista ja valintojen säännöistä.

Muuntautumiskykyisenä ja -haluisena ihmisenä haluan usein olla ympäristöni kaltainen ja muokkaan tekemisiäni ja valintojani ympäristön mukaisesti. Esim. pukeutumiseni ja puhetapani (sanavalinnat) muuttuvat ja vaikuttavat persoonaani. Sisäinen minä on kuitenkin samanlainen, ilmennän sitä vain eri tavoin eri tilanteissa. Vaarana on kuitenkin hukata oma minänsä. Kuinka moni meistä on aidosti löytänyt oman minänsä, oman roolinsa tässä näytelmässä? Olen pohtinut persoonan merkitystä. Elämme persoonan ja fyysisen kehomme kautta. Tärkeää on ymmärtää olevansa paljon enemmän kuin keho, mieli tai tunteet. Elämme kehossamme, ilmennämme elämää ajatustemme ja tunteidemme kautta. Tämän vuoksi jokaisella meistä on täysin uniikki kokemus maailmasta. Jokaisen kokemus on aito ja oikea. Kokemuksia ei voi verrata toisiinsa, ei voi kilpailla paremmuudesta. Kaikki olemme samanvertaisia, täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme.

Tekemäni valinnat vaikuttavat myös siihen miten ympäristöni suhtautuu minuun. Valitettavasti. Minut koetaan persoonani kautta. Ympäristöni tekee koko ajan oletuksia minusta mm. ulkoisen persoonani kautta. Haluan olla jokaisen ihmisen kanssa jokaisessa tilanteessa täysin oma itseni. En tiedä onnistunko siinä, vai onko oma itseni niin monisärmäinen, että siitä kuitenkin nousee erilaisia puolia esiin eri tilanteissa.... mutta ovathan ne silti kaikki minua :) Olenkin joskus listannut minusta löytyviä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, mutta todennut samaan hengenvetoon, että se mitkä niistä nousevat esiin riippuvat seurasta ja ympäristöstä. Mutta ne piiloon jääneetkin ovat minussa, ne eivät vain tule esille siinä hetkessä.

Mikä vaikuttaa esiin nousevien puolien valikoitumiseen? Peilaammeko itseämme toisen ihmisen kohtaamispinnassa? Toisessa esillä olevat piirteet nostavat meissä esiin joko samankaltaisuutta tai päinvastaisuutta. Jos mielemme ei ole läsnä hetkessä, saattaa olla, että jokin muisto on aktivoitunut ja vaikuttaa valittuun käytökseemme. Tai toiveemme ja odotuksemme saada tulevaisuus muokatuksi tietynlaiseksi tekee valintoja joko tietoisesti tai alitajuisesti.

Elämämme tuntevana ajattelevana kehona ei ole yksiselitteistä. Elämässämme on alati vaihtuva ja runsas kattaus valintoja. Mielestäni ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja. Eri valinnat antavat meille vain erilaisen kokemuksen elämästä siinä hetkessä. Seuraavassa hetkessä saamme valita uudelleen ja erilailla. Tai samallailla. Jos itse emme valitse, ympäristömme tekee valinnan puolestamme. Elämämme kudos punoutuu jatkuvana virtana valintojemme muovaamana.

Minä haluan tarkastella värikästä ja kuvioiltaan vaihtelevaa elämänkudosta. Entä sinä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti