Mediassa kiertää video, jossa näyttelijät esittävät pariskuntaa, joka riitaantuu julkisella paikalla. Video näyttää selvästi miten erilailla ohikulkijat käyttäytyvät, kun pahoinpitelijänä on pariskunnan miespuolinen tai naispuolinen henkilö. Pysähdyttävää! Pidämmekö näin tiukasti kiinni joistakin sukupuolisidonnaisista roolimalleistamme, että unohdamme ihmisyyden?
Olen käynyt keskusteluja miten näyttäytyy läheisten elämässä tilanne, jossa ihmisen keho ja mieli ovat eri sukupuolta. Millainen kasvukohta siitä syntyy läheisille ja miten se vaikuttaa kaikkiin? Tässä tasapainoa etsitään ja tutkitaan jo hyvin syvällä tasolla yksilössä eikä vain yhteiskunnassa. Tai yhteiskuntahan muodostuu viime kädessä yksilöistä...
Miten itse olen elämässäni kohdannut feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tasapainoa?
Synnyin 5. lapsena perheeseen, jossa oli jo 2 tyttöä ja 2 poikaa. Olen jo aiemmin maininnutkin äitini pettymyksen sukupuoleni suhteen. Törmäsin myös kasvatuksessa erotteluun sukupuolen mukaan. Maatilalla oli hyvin perinteinen jako naisten ja miesten töihin. Potkin tässäkin asiassa vasten raja-aitoja! Olisin paljon mieluummin nähnyt itseni konehommissa, pellolla, navetalla, mutta usein löysin itseni hellan äärestä vääntämässä sitä iänikuista ruskeaa läskisoosia....enkä lainkaan pitänyt järjestelystä. No, myönnän, että osansa asiaan antoi tapani kyseenalaistaa sääntöjä, rajoituksia ja määräyksiä.
Kurdityttö Ronya kohtasi ankaraa rajojen asettamista ja valvontaa kaikkien perheensä miespuolisten jäsenten kautta, mutta myös naisten. Itse koin isäni hyväksyvän minua kokonaisuutena, en ollut hänelle "vain" sukupuoleni edustaja. Veljeni osoitti isovelimäistä "huolenpitoa" joskus melko konkreettisestikin. Vieläkin käy sääliksi sitä poikakaveri- raukkaani, joka oli uskaltautunut vierailulle luokseni ja sai melko kipakat lähdöt veljeni toimesta. Veljelläni oli mielestäni turhan paljon tarvetta vahtia menemisiäni ja tekemisiäni. En asiasta hänelle huomauttanut, jätin ne enemmänkin huomioimatta eivätkä ne juurikaan käytökseeni vaikuttaneet. Mutta en myöskään tuosta syystä kokenut voivani kunnioittaa häntä, koska en tullut kohdatuksi omana itsenäni vaan pikkusiskona. Ja myöhemmin olen myös huomannut, että hänen tapansa seurata tekemisiäni ei niin vain ollutkaan jäänyt minulta vaille huomiota, olin vain painanut ne tietoisen mielen ulottumattomiin.
Itselläni on 2 tytärtä ja on vaikea sanoa minkälainen olen ollut kasvattajana tasa-arvoisuuden ja tasapainon näkökulmasta, koska kokemusta pojan kasvattamisesta ei ole. Tytöt olivat pienenä hyvin tyttömäisesti puettuja, mutta leluja oli kyllä nukeista traktoreihin enkä mielestäni muulla tavoin tietoisesti heidän feminiinistä puoltaan korostanut. Ehkä enemmänkin maskuliinista....omatoimisuus, omista asioista huolehtiminen, tekemisen kautta palkitseminen, suoriutuminen. Toki hiljentymisen, lukemisen, laulujen ja musiikin kautta kehitimme myös toista aivopuoliskoa.
Mielestäni tyttäreni ovat oman naiseutensa kanssa sinut, osaten ilmaista feminiinisyyttään mutta myös maskuliinisuuttaan. Itse olen feminiinistä puoltani saanut kaivella esille ja vahvistaa ja se onkin tapahtunut osin hyvinkin luonnollisesti heidän rinnallaan. Muistan joskus käyneemme keskustelua, miksi en juhliin pukeudu hameeseen. Käsite "kirkkohattu" liittyi sekin feminiinisyyden ulkoisiin merkkeihin. No, pukeutuminen muuttui ja jossakin kohtaan en muihin kuin hameisiin pukeutunutkaan edes arkena. Sisäisen tasapainon löytyminen on heijastunut ulkoiseen olemukseen ja sen ilmentämiseen.
Miten maskuliini- ja feminiinienergian tasapaino näkyy ympärillämme? Mitä ovat pehmoisit ja uraohjusnaiset, joissa sanotaan olevan munaa? Mistä ovat ilmestyneet nuo androgyynit nuoret katukuvaan? Monesti on vaikea lukea merkkejä siitä kumpaa sukupuolta henkilö on. Mutta ovatko nämä kaikki kulttuurin luomia rooleja? Mitä on olla feminiininen tai maskuliininen? Meissä jokaisessa on nuo molemmat puolet, useimmiten jompi kumpi niistä vahvempana. Miten ilmenee niiden tasapaino ihmisessä? Oletko pohtinut näitä asioita omassa elämässäsi? Kuulisin (lukisin) mielelläni sinun näkökantasi tähän.
Juuri nyt on astrologisella taivaalla aktiivinen Mars ja Venus nostamassa meissä esiin mahdollisuuksia opetella elämäämme tämän näkökulman kautta! Nautinnollista kesää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti