Työhyvinvointi on monellakin tapaa minulle tuttu ja rakas aihe. Myös aina yhtä ajankohtainen. Eilen kääntyi uusi lehti tällä alueella, kun sain vetää opiskelutovereilleni iltapäivän aiheesta. Tunsin olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan tuodessani Life Coach - koulutuksen antamia käytännön asioita työhyvinvoinnista yrittäjien johtamiskoulutukseen. Yhdessä kartoitimme tämän hetkistä tilannettamme ei ainoastaan työhyvinvoinnin osalta vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Toivon ja uskon, että iltapäivän aikana yksi jos toinenkin sai oivalluksia liittyen hyvinvointiinsa. Tämä on juuri sitä mitä haluan olla tekemässä!
Maatalon tyttärenä työ on ollut läsnä elämässä pienestä pitäen. Muistan ne uuvuttavan pitkät sokerijuurikasrivit ja hikiset päivät harvennuskuokka kädessä. Navetta ja sikala tulivat tutuiksi, puhumattakaan kotitaloustöistä. Polttopuuvarasto, marjapuskat, kasvimaa, heinälato, perunapelto, metsämarjojen ja sienien kerääminen. Työnteko oli läsnä jokaisessa päivässä jollakin tavalla. Ensimmäiset rahapalkkani tulivat kunnan maatalouslomituksesta ja 4H- kerhon muovisäkkikeräyksistä.
Silloin ei työhyvinvoinnista puhuttu tai minä en käsitettä tuntenut. Maatilan arjessa oppi sen, että työt oli tehtävä oli arki tai pyhä, olit terve tai kipeä. Kiitoskaan ei siihen aikaan ollut korkealle arvostettu asia. Äitini oli melkoinen työnsankaritar. "Vie mennes, tuo tulles, tee siellä ollessas" ei ollut vain sanonta, vaan arjen muistutus siitä, että työtä riitti joka hetkeksi eikä se koskaan loppunut. Loputonta kilpajuoksua. Aamunavetan jälkeen marjaan ja sieneen, sieltä hän tuli täysien marjaämpäreiden kanssa sienet huivinyytissä ja metsästä kerätyt uunipuut kainalossa tekemään ruokaa ja uudelleen navettaan. Illalla hän istahti keinuun tv:n ääreen, mutta silloinkin sukkapuikot kilisivät milloin rauhallisemmin milloin kipakammin. Raskas jokapäiväinen työ näkyi äidin kehossa ja niukka elämä säilyi mielessä puutteen tunteena.
Jossakin vaiheessa itse tutustui sellaisiin asioihin kuin työterveys, ergonomia, perehdyttäminen, kehityskeskustelu. Vähitellen vuosikymmenien kuluessa alkoi kaikilla isommilla työpaikoilla olla itsestäänselvyys em. asioiden olemassaolosta. Tulivatpa tutuiksi termit tyky-päivät ja virkistystoiminta. Tyttäreni ovat oppineet omissa kesätyöpaikoissaan alusta asti saamaan perehdytyksen mm. varhaisen välittämisen malliin, fyysiseen hyvinvointiin ja ulkoisiin olosuhteisiin liittyvät asiat ovat olleet hyvin hoidettuja. Edelleen on vaikeuksia työhön perehdyttämisen ja johtamisen kautta syntyvään työhyvinvointiin.
Työhyvinvoinnin karu kääntöpuoli tulee esille kun hyvinvointi häviää. Sairastut fyysisesti tai henkisesti. Elämän tasapaino horjuu. Työ vie enemmän kuin antaa tai muut elämänalueet rasittavat meitä kohtuuttomasti. Tämän olen kokenut itse ja lähipiirissäni monin eri tavoin. Työuupumus, vakava sairastuminen, työpaikkakiusaaminen, huonot työolot, puutteellinen perehdytys, alkoholismi, pysyvästi vammauttavat työtapaturmat ovat nekin tulleet tutuiksi elämässäni. Ja yhtä monta erilaista tapaa hoitaa nämä tilanteet.
Mitä on työhyvinvointi tänään? Mielekästä tekemistä omasta intohimosta ilman liiallista byrokratiaa luottamuksella, että perusasiat on kunnossa. Vaikutusmahdollisuuksia ja joustamista molemmin puolin. Ihmisen huomioimista kokonaisuutena. Läsnäoloa ja kuuntelua, toimivaa dialogia. Vuorovaikutustaitoja. Edellytysten luomista. Esteiden poistamista. Erilaisuuden hyväksymistä, ymmärtämistä ja tukemista. Ihmistuntemusta. Itsensä tuntemista. Vahvuuksien esilletuontia ja heikkouksien vahvistamista. Onko sinun työpaikallasi näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti