Kartanlukua

Kun katselet elämäsi karttaa, mitä näet siinä?

Näetkö jyrkän vuoriston uuvuttavine ylämäkineen ja pohjattomine rotkoineen?
Näyttäytyykö lähiympäristösi polveilevana niittynä?
Oletko autiolla saarella keskellä valtamerta?

Meistä jokainen katselee aivan samaa karttaa, jokainen vain omasta kohdastaan.
Suodatamme näkemämme omien kokemustemme värittämien linssien kautta. Jos olen kompastunut ja satuttanut itseni tietynlaisessa maastossa, seuraavalla kerralla valitessani reittiä, saatan vältellä samantyyppistä maastoa aikaisemman tapahtuman kipu mielessäni. Tai joku voi haluta tutustua aina vain uusiin ja erilaisiin maisemiin, kerran koetut tuntuvat jo eletyiltä.

Erilaiset maastot ja valitut kulkureitit antavat meille erilaisia kokemuksia. Miltä tuntuu korkealla vuorella, josta näkee niinkauas kuin näkökyky kantaa, mutta jossa voi myös olla ohut ilma jatuntuu, että happi loppuu? Entä ahtaassa kanjonissa kahden korkean kallion välissä? Suossa?

Minä en voi tietää miltä tuntuu kulkea maastossa, jota katselen kartalta. Tiedän todellisuuden vasta kun olen ottanut nuo askeleet. Kaikki muu on mielen tuottamaa kuvitusta. Kuvitus perustuu aikaisempiin kokemuksiimme, historiaamme ja värittyy niiden tuomilla tunteilla tulevaisuuteen luomallamme odotuksella. Kuinka usein olenkaan saanut tämän huomata! Kuinka usein olenkaan huomannut tehneeni minua rajoittavia odotuksia. Niin, ja pettymyshän syntyy vain minun luomistani odotuksista, jotka eivät täyty.

Mitä tehdä?

Olen päättänyt kulkea askel kerrallaan. Muistan vuosia sitten tekemäni vaelluksen käsivarren Lappiin. Taitoin matkaa 5 päivää islanninhevosen selässä. Maasto oli pääosin kivistä mäkeä, välillä ylös ja välillä alas. Siellä täällä jotain poluntapaista, puroja ja kosteikkoja. Ihailin hevosen taitoa asetella jalkansa. Varsinkin kivisten purojen ylitykset olivat taidetta. Turpa kivissä kiinni hevonen etsi jaloillaan seuraavaa tukevaa askelmaa kokeillen kiviä. Välillä tuntui ettei maassa ollut kuin kaksi jalkaa...Mutta nopeasti ja varmasti tuo viisas eläin joka kerta löysi tasapainon ja pitävän jalansijan! Se oli täysin läsnä hetkessä ja käytti kaiken tietonsa löytää juuri se kivi, jolle astua seuraavaksi. Noin minäkin haluan edetä matkallani! Kaikkia aisteja käyttäen, juuri tässä hetkessä, tällä kivellä, tällä askeleella pohtimatta kuljetun matkan kokemuksia kiirehtimättä edessäoleviin askeliin.

Olen toinen jalka kivellä, tukevalla sellaisella. Toinen jalka on noussut ylös ja tapailee eteenpäin paikkaa mihin laskeutua. Kiitos <3

Määränpään valinta

Näin itseni pyörimässä liikenneympyrässä. Ympyrästä lähti monia poistumisteitä. Pyörin ja tarkastelin mahdollisuuksiani. Pyörin uudelleen ja tarkastelin uudelleen. Pinnistelin nähdäkseni mutkien taakse. Kuuntelin tunteitani. Tunteeni vaihtelivat, ailahtelivat kuin keväinen ilkikurinen tuuli. Kiersin, kiersin ja kiersin.

Eräs valinta alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Kurkistaessani sinne kohtasin joka kerta rauhan ja tyyneyden pohjavireen. Silti en suostunut poistumaan ympyrästä vaan katselin edelleen muitakin vaihtoehtoja. Ja varsin tarkkaan.

Kunnes oivalsin yhden asian. Kyllä, joudun valitsemaan yhden. Mutta valintani ei oikeasti ole joko-tai vaikka selkeästi valitsen yhden ja hylkään muut. Valintani voi olla myös sekä-että. Tiet risteilevät, muodostavat verkoston, tulee uusia liikenneympyröitä, uusia risteyksiä. Kulkuneuvossani ei ole pakkia (vai onko?) mutta jarru, kaasu ja kääntyvät etupyörät kyllä. Niiden avulla voin koko ajan hienosäätää ja tarkentaa reittivalintaani ja etenemisnopeuttani.

Peilailin tilannettani useammankin ystäväni kautta, kiitos teille jokaiselle siitä! Kuulin hyviä kysymyksiä, kyseenalaistuksia ja erilaisia näkemyksiä. Sain kohdata myös omia tapoja reagoida toistuvasti samalla tavalla samankaltaisissa tilanteissa. Teenkö täysjarrutuksen, hidastanko vai alanko vilkuilla täysin uusia reittejä? Vai pistänkö isompaa silmään ja kaasun pohjaan? Heitänkö vapaalle ja  annan rullata omalla painollaan....

Valinta on nyt tehty. Matka jatkuu. Katselen maisemia ja vastaantulevia asioita mielenkiinnolla, perhosia vatsanpohjassa, sydän laulaen. Iloitsen, että uskalsin valita. Minua ei pelota niinkään valinnan seuraukset, vaan itse valitseminen oli se, mikä pelotti. On muuten melko ajankohtainen asia monelle näin vaaliviikonlopun alla. Mitä valitsen ja mitä valinnasta seuraa....Vähän sama tilanne se on vaaleissakin. Eihän se numeron kirjoittaminen siihen vaalilippuun ole se vaikea juttu, vaan se siihen tilanteeseen johtavien valintojen teko. Äänestänkö ylipäätään ollenkaan, mitä puoluetta, ketä ehdokasta jne.

Mun ehdokasvalinta on suoritettu ja ääni annettu ~ elämä päättäköön tästä eteenpäin <3

Tasapainon etsiminen

Lähes 2 kuukauden tauko blogin kirjoittamisessa ja otsikko taitavat kertoa jo kaiken oleellisen tilanteestani :)

Joitain asioita on liikaa ja joitain liian vähän. Puntaroin jatkuvasti elämässä olevien eri osa-alueiden välillä tasapainon löytämiseksi. Säätöä. Karkeampaa ja hienompaa. Välillä kirveellä ja välillä hiekkapaperilla. Olen myös huomannut miten jokin siemen itää ja yhtäkkiä siitä kasvanut asia onkin vallannut lähes koko elämän.

Olemme eläneet viime viikot voimakasta vastakohtaisuuksien aikaa energeettisesti. Auringon ja kuun pimennykset ovat nostaneet minulla asioita esille. On ollut tilaisuus tarkastella ikäänkuin valonheittimen kirkkaassa valokeilassa joitakin elämän osa-alueita. Ympärilläni on ollut myös ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua näkemään asioita, joille olen yrittänyt kääntää selkääni. Aivan konkreettisestikin selkääni on kierretty ja väännetty aivan äärirajoille asti. Ilman kipua ja tuskaa en suostu aina näkemään asioita totuudellisesti. Tai en huomaa asioita nenäni edessä ennenkuin kompastun niihin.

Toisena pääsiäispäivänä minulla oli täysin vapaa päivä pitkästä aikaa. Taisipa olla ensimmäisiä tämän vuoden puolella. Kuljin metsässä, olin yksin ajatusteni kanssa, saunoin, söin, nukuin päiväunet ja sain vastaanottaa kokovartalohieronnan. Päivän kruunasi pitkä totuudellinen puhelinkeskustelu ystävän kanssa. Tänä aamuna ajatus on lentänyt vapaana ja kirkkaana. Korkealta olen nähnyt elämässäni olevat helmet. Helmet, joita haluan vaalia ja punoa lisää elämäni nauhaan <3

Jooga, vapauttava liike musiikin kanssa, kirjoittaminen, hitaat aamut, terveellinen ruoka, keskustelut ja yhdessätekeminen, liikkuminen luonnossa, lepo, yksinolo. Ne ovat elämäni peruspilarit, joiden avulla säilytän tasapainon elämässäni. Mitään niistä ei yksittäisenä saa olla liikaa tai mikään ei saa puuttua liian kauaa. Olen jälleen kerran elämässäni kohdassa, jossa olen tienhaarassa. Tai tienhaarassa, jonka huomaan, koska siinä on niin selkeät suuntaviitat. Olen tehnyt isoja päätöksiä myös ymmärtämättä olevani elämääni suuresti vaikuttavassa tienristeyksessä. Mutta nyt tiedän olevani. Olen pysähtynyt tähän risteykseen ja yritän tähyillä mitä eri suunnissa pilkottaa. Yritän nähdä mutkankin taakse.  Mutta elämä hymyilee salaperäisesti ja kieltäytyy näyttämästä minulle asioita. Elämä kysyy vain uudelleen ja uudelleen: Mitä haluat? Uskallatko? Haluatko oikeasti?

Uskallan. Haluan. Otan askeleen valitsemallani polulla. Otan askeleen polullani tietäen, että uusia tienristeyksiä ja valintoja tulee koko ajan. Tärkeintä on kulkea eteenpäin omaa tahtiani askel kerrallaan. Heilutellen tasapainon vaakaa etsien tasapainon tilaa. Hyvää matkaa minulle!