sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Totuutta etsimässä

Olen huomannut, että vapaus lisääntyy aina kun lähden horjuttamaan tottumuksiani, tapojani ja rajojani. Epämukavuusalueella vierailu laajentaa aina positiivisella tavalla hiekkalaatikkoani.
Olen ikuinen totuuden etsijä ja minulla on voimakas tarve ryskyttää raja-aitoja vastaan etsiessäni totuutta. Ei-totuudelliset asiat eli luulot, uskomukset ja pelot alkavat huojumaan ja horjumaan. Isojen rakenteiden ryskyessä alas voi olla välillä tosi pelottavaakin. Mutta kun kerta toisensa jälkeen huomaa pölyn ja liikkeen pysähdyttyä jäljelle jääneen jotain upeaa ja aitoa, totuudellista, niin eihän sitä voi olla toistamatta! Ja se mitä toistat, vahvistuu ja huomaat sen olevan kerta kerralta helpompaa. Niin, tai haasteiden olevan isompia ;)


Meille jokaiselle on yksilöllistä paljonko kestämme ja tarvitsemme horjutusta milläkin elämänalueellamme ennenkuin sen jumiutuneet mallit tulevat esille ja alkavat vapisten hajota.
Olen haastanut kehoni liikkumaan ja parantamaan itseään. Olen kokeillut erilaisten ruokavalioiden vaikutusta itseeni. Olen testannut mielenhallintamenetemiä, meditaation vaikutuksia ja useita vaihtoehtohoitoja itseeni. Aina jotain kultakimpaleita on löytynyt, kun on aikansa lapioinut hiekkaa, soraa ja mutaa. Minulle oli helppoa lähteä noista asioista liikkeelle. Tai keho alkoi protestoida niin paljon, että sen kanssa oleminen oli epämukavampaa kuin sen huoltaminen liikunnan avulla.

Minä ja perheeni olemme aina kestäneet ja sopeutuneet helpsti muutoksiin, jotka liittyvät kotiin ja asumiseen. Olenhan itse jo 1-vuotiaana lähtenyt kesäkuukausien ajaksi maatalosta pääkaupunkiseudulle tädin luokse hoitoon. Olemme matkustelleet perheen voimin paljon ja muuttaneet useita kertoja ennen tyttöjen kouluikää. Tällä hetkellä puran ja pakkaan kotiani lähteäkseni Espanjaan, tyttäreni seikkailevat yhdessä Uudessa Seelannissa ja heidän isänsä jossakin Venäjän ja Lapin kotien välillä sukkuloiden. Evakkoäitien perintöäkö?

Talouteen, rahaan ja tavaraan liittyvät asiat ovat jo lapsuudenkodeista imettyjä asioita. Arkkurahojen säästäminen tuli minulle hyvin tutuksi jo varhain. Säästäminen ja niiden sijoittaminen järkevästi tuli avioliiton myötä perheemme arvoksi. Eli turvallisuushakuisuus rahaan liittyen on äidinmaidossa imettyä ja ympäristön vahvistamaa. Ja eikös rakkaat tyttäreni, ole melko vahvasti siirtynyt opetus eteenkinpäin...

Olen miettinyt esimerkiksi automerkkejä ja ihmisten suhtautumista niihin. Kuinka suuri osa suhtautumisesta perustuu faktaan, tutkittuun tietoon ja tuloksien puolueettomaan analysointiin ja kuinka paljon ympäristön vaikutteisiin? Minä sain joskus valita perheemme automerkin ja -mallin vapaasti. Siis vapaasti niistä 5 soveliaasta merkistä, jotka lasteni isän mielestä olivat "autoja". Väri sentään sai olla jotain muuta kuin musta. Ainakin jos se ei maksanut ylimääräistä. Heh. Toinen ostaa aina uuden auton, toisen mielestä se on täyttä tyhmyyttä. Niin paljon opittua ja tunnepohjaista suhtautumista yhteen kulkuvälineeseen.

Tein taloudelliseen turvallisuuteen liittyvän ison päätöksen päättäessäni erota. Se valinta ja siitä seurannut matka oppeineen on tuonut valtavasti oivalluksia. Jos seinät ja maakuntarajat, eikä tänä päivänä enää maiden rajatkaan, minua pidättele, nyt olen vapauttanut itseni arkkurahojen säästämisestäkin :D
Sanoin muuten usein äidilleni, että tietääkseni kukaan ei viime vuosikymmeninä ole jäänyt hautaamatta rahapulan vuoksi. Ja niin muuten kävi, että äidinkin arkkurahoilla olisi haudattu koko lähisukukin.Saa nähdä miten mun käy! Rakkaille tyttärilleni olen sanonut jo monesti, että minulta ei kannata perintöjä odotella. Mieluummin annan eläessäni rakkautta, läsnäoloa, kerron kokemuksistani ja eletystä elämästäni ja kuuntelen heidän kokemuksiaan. Ja otan niistäkin opikseni.

Mutta jälleen olen mennyt epämukavuusalueelleni härkätaistelijan punainen vaate liehuen! Kaivan esiin uskomuksiani, luulojani, pelkojani, jotka liittyvät mm. vaurauteen, rahaan ja omaisuuteen, turvallisuuden tunteeseen. Jälleen kerran. Aina vain syvemmälle. Kiitos kaikille teille, jotka tässäkin kohdassa toimitte peileinäni. Laboratorio on käynnissä ja höyry nousee. Onko kyseessä ihmiskoe? Kyllä, kohteena Minä Itse.

Ai niin, sitä voisi kutsua myös Elämäksi <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti