Minä suhteessa yhteiskuntaan. Kuinka monta erilaista roolia olenkaan omannut elämäni varrella....
Lapsi, koululainen, opiskelija, harjoittelija, työntekijä, kotiäiti, työtön, työelämän ulkopuolella, palkansaaja, yrittäjä...Entäs sosiaalinen elämä? Lapsi, tytär, sisko, tyttöystävä, vaimo, äiti, rouva, eronnut...mikä muuten olet kun et ole neiti etkä rouva? Entinen rouva? Eronnut? Mikä olet kun et ole palkansaaja, et yrittäjä, et työelämän käytettävissä mutta et sen ulkopuolellakaan? "Vapaaherratar"? Heh, ei hullumpi nimitys...Vai olisiko vielä parempi "Ihminen"? Mihinkähän tilastoon ne minut oikein laittavat tuolla yhteiskunnan luokittelusysteemeissä? Vai olenkohan jo onnistunut tipauttamaan itseni pois niistä ;)
Meitä roolitetaan ja laatikoidaan niin monella eri tavalla.Myönnän tekeväni sitä itsekin. Monesti se helpottaa asioiden hahmottamista, mutta alkaa myös välittömästi rakentaa tietyntyyppistä laatikkoa ihmisen ympärille. Olet varmasti ollut useinkin samassa tilanteessa kuin minä eli ennestään toisiaan tuntemattomat ihmiset kokoontuvat yhteen ja tilaisuus aloitetaan esittelykierroksella. Mitä kerron itsestäni? Mitä roolinimiä annan itselleni? Miten minua arvioidaan niiden perusteella? Kohtaavatko ihmiset minut minuna vai roolihahmonani?
Olen jo vuosia purkanut monia noista luettelemistani rooleista, pikkuhiljaa, kerros kerrokselta olen paljastanut näkyviin itseäni. Keventänyt taakkaani, antanut oman mielipiteeni, omien ajatusteni, oman ominaislaatuni tulla esille. Olen välillä itsekin hämmästynyt, hämmentynytkin, omaa itseäni. Ja, kyllä, todella moni muukin on sitä tehnyt ;), ehkä sinäkin! Muistan kuulleeni oman tyttäreni sanomana: Ei äiti voi olla tuollainen/tehdä/sanoa noin! Onneksi noista sanoista on jo aikaa ja nykyisin saan enimmäkseen kannustusta tyttäriltäni, ainakin ensihämmennyksen haihduttua <3
Yksi rooli on ollut minulla vahva. Olen suomalainen. Nyt olen haastamassa sitäkin roolia muuttaessani Espanjaan. Mitä siellä asuminen tekee tuolle roolille? Vahvistaa, avartaa, järkyttää? Se jää nähtäväksi.
Mitä on jäänyt jäljelle? Ainakin koen olevani mitä suurimmassa määrin nainen. Mutta se ei ole pelkästään rooli, vaan paljon enemmän. Sitä seuraa vahvasti äitiyden rooli. Suhteeni tyttäriini on ollut jo pitkään minun mielestäni paljon laajempi kuin äidin ja tyttären välinen rooli. Toki se tulee aina olemaan vanhempi nainen - nuorempi nainen asetelman kautta läsnä. Ikiaikaisen tiedon ja kokemuksen siirto sukupolvelta toiselle. Olkoon se naiseutta ja äitiyttä, luomista ja elämääsäilyttävää, hyvin syvällä sydämissämme olevaa alkukantaista vaistomaista toimintaa. Naisen ja äidin roolit ilmenevät monella muullakin tapaa kuin sukulaisuussuhteissa. Ilmennän niihin liittyviä ominaisuuksia lähes kaikessa toiminnassani.
Sukupuoliin liittyvät energiat ovat mielestäni niin syvälle koodattuja luontokappaleisiin, että niitä ei ole tarpeen riisua ihmiselämässä, päinvastoin ilmentää niitä puhtaimmalla mahdollisella tavalla. Tietenkin kun kaivaudutaan syvemmälle ihmisyyteen ja mennään sen rajojen yli sielun tasolle, nekin häviävät. Meissä jokaisessa on kuitenkin feminiininen ja maskuliininen puoli ja ne ilmenevät joko yksinään tai harmonisesti tasapainossa. Näin on oltava, elämmehän dualismin maailmassa ja kaikella on vastavoimansa.
Pysähdy hetkeksi miettimään sinun roolejasi! Kuinka monta löydät? Miten ne eroavat toisistaan? Minkälaisen vastanäyttelijän tuo rooli tarvitsee? Mitä se sinulle antaa? Mitä se sinulta ottaa? Mitä mahdollisuuksia tuo tullessaan? Miten rajoittaa? Oletko rooliesi vanki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti